Lasikuitu on kuitulujitetun muovin tyyppi, joka käyttää lasikuituja lujitteena. Se on luja, kevyt, monipuolinen materiaali, jota käytetään monissa sovelluksissa — muun muassa eristyksessä, veneen rungoissa, auton osissa ja piirilevyissä. Lasikuitu valmistetaan kuumentamalla lasia sulaksi ja pakottamalla se sitten pienten reikien läpi ohuiden filamenttien muodostamiseksi. Nämä filamentit voidaan kutoa kankaaksi tai sekoittaa hartsiin komposiitin muodostamiseksi.
Lasikuidulla on todellisia etuja muihin materiaaleihin verrattuna — se on ei-magneettinen, johtamaton, läpäisevä sähkömagneettiselle säteilylle ja kemiallisesti inertti monissa olosuhteissa. Sillä on myös joitakin haittapuolia — se on vähemmän jäykkä ja luja kuin hiilikuitu, ja hauras, altis halkeilulle rasituksessa.
Muutama lisätosiasia
Lasikuitu löydettiin vahingossa vuonna 1932 Owens-Illinoisin tutkijan toimesta, joka suuntasi paineilmasuihkun sulan lasin virtaan.
Lasikuitua käytetään laajasti komposiittiteollisuudessa, ja sitä on monia muunnelmia, kuten lasilujitettu muovi (GRP), lasikuitulujitettu muovi (GFRP) ja lasikuitulujitettu epoksi (GFRE).
Lasikuitu voidaan kierrättää sulattamalla se ja muotoilemalla uudelleen uusiksi tuotteiksi tai jauhamalla se jauheeksi käytettäväksi täyteaineena tai lujitteena muissa materiaaleissa.